Pöllöjä pöllöjä pöllöjä

Joskus sitä huomaa koukuttuvansa johonkin...

Lapselliselle immeiselle helpointa on koukuttua juttuun, jota voi tehdä hämärässä huoneessa lasta nukuttaessa tai illalla telkkaria tuijottaessa. Viihdyttävän aivotonta näpräystä siis.

Kaikista pöllöistä ei ole tullut otettua edes kuvia, kun ovat lentäneet uusiin koteihinsa niin pikaisesti.

Yksi meni Joulupuu-keräyksen kautta jollekin pikkutytölle. :) 

Ohje pöllöihin löytyy:

http://prinsessajuttu.blogspot.fi/2014/03/toivepostaus-virkattu-pollo-ohje.html

Helppo versioida ja tehdä oman näköisiä. Alla kassi yhdelle prinsessalle ohjetta mukaillen:

Pörröinen kissapipo, siililapaset ja blogihiljaisuuden päätös :)

Yli vuosi edellisestä päivityksestä. Hautasin blogin mielessäni jo monet kerrat viime vuoden järkyttävien korvakierteiden, työhön paluun ja tämän yleisen lapsiperhearjen keskellä. Jotenkin sitä aikaa ei tunnu olevan ja tunnit vuorokaudesta loppuvat kesken. 

En tiedä, ovatko nuo asiat muuttuneet sen kummemmin ja löytyykö tahtotilaa blogin pitämiseen nyt paremmin, mutta käsityöt ovat osa elämää ja valmiita töitä haluaa johonkin julkaista. Nyt facebookin muutamassa käsityöryhmässä tuli postattua viime viikonloppuna valmistuneita töitä ja erään pipon ohjetta kyseltiin. Hämmentyneenä tuon yksinkertaisen ohjeen kirjoitin ja postasin ja muistin taas tämän blogin. Ei kai sen ekan oman ohjeen kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvitse mitenkään erikoinen eli itsekriittisyys nurkkaan ja ohje blogiin!

Pörröinen kissapipo

Lankoina Novena Lang, Merino Extra Fine 120 ja Softhair Lang.

Puikkoina kantikkaat pyöräpuikot kokoa 6.

Pipo on tehty 9-vuotiaalle, mutta sopii kyllä allekirjoittaneellekin hyvin. Koko on kai siis joku nuoren/naisen koko minun käsialallani.

Merino Extra Fine on käytössä koko pipossa ja rinnalla kulkee toisena lankana aina joko Softhair tai Novena.

Luo 80 silmukkaa Novenalla ja merinolla. Neulo 15 kerrosta joustinta 1 oikein kiertäen, yksi nurin.

Joustimen jälkeen joka toisella kierroksella pelkkää oikeaa käyttäen lankoina Merinoa ja Softhairia. Joka toisella kierroksella samat langat kuin joustimessa ja koko ajan 1 oikein, 1 nurin. Korkeuden ollessa sopiva, tehdään viimeinen kierros novenalla ja merinolla ja tämän jälkeen softhairilla ja merinolla neulotaan silmukat yhteen ja päätellään samalla. Korkeus on tuossa minun pipossani pörröosuudessa noin 2xjoustimen korkeus. Tarkempia kierrosmääriä en neuloessa miettinyt, kun en ajatellut mitään ohjeita vaan flunssassa sohvan pohjalla posottelin eteenpäin. 

Langat päätellään hyvin sisäpuolelle ja superhelppo, nopea, pehmoinen, lämmin ja kutittamaton pipo on valmis! 

Seurakseen pipo sai lapaset.

Samoilla langoilla tässäkin ja tuota hurjan hintaista Softhair Langia (ite oon tainnut maksaa kerästä n. 15 euroa) riitti yksi kerä pipoon ja lapasiin. Lapaset toki myös tuon nuoren neidon kokoa eli omaan käteen mahtuvat, mutta pinkkanat ovat.

Näillä tuotoksilla olen samalla saanut purettua kirouksen tuon Novena Langin kanssa. Ihana lanka, joka huutaa mun nimeä, mutta joka ei oikein taivu mieleiseksi mihinkään. Mulla on tuota useammassa eri värissä ja oon aloittanut siitä monta työtä, mutta en o ikinä tyytyväinen jälkeen ja ne on saaneet purkutuomiot. Mutta ehkä tuo lanka jatkossa tulee toimimaan muutenkin kuin lankakorin (ihanana!) täyttönä. 

Shadow knitting

Mulla on paha tapa unohtaa tänä päivänä omat taidolliset rajoitteet käsitöissä. Se on hieno juttu sinänsä, ettei pelkää aloittaa uusia juttuja, mutta toisaalta joskus olisi niin paljon helpompaa, jos vain viitsisi tehdä ohjeen mukaan. 

Shadow knitting on kovasti houkutellut ja pyörinyt mielessä, mutta toteutuskohde on puuttunut. Tiskirätin verran olin sitä aiemmin koittanut, kunnes sain jostain päähäni yhdistää sitä Kässänopen painajaisen neuletakkiin (http://kotipalapeli.blogspot.fi/2011/10/syksy-on-ristiriitaisten-ajatusten.html). Lisäksi vaihtelin vähän lankoja ja taisin muokkailla vähän kokoja ja silmukkamääriä ja tuloksena olikin sitten hihakappaleet, jotka eivät millään tapaa istuneet työhön. Tuossa vauheessa halusin valmista ja jotenkin neuletakki kutistui liiviksi (perustelin tämän itselleni erittäin lämminverisellä lapsella :D).

Kuvia shadow knittingistä on vaikea saada niin, että tulisi oikeuksiinsa ja padin kamera + liikkuva malli eivät varsinaisesti helpota tätä yhtälöä, mutta alla nyt jotain kuvia tuosta liivistä. 

Liivi näyttää siis raidalliselta liiviltä, mutta oikeasta kulmasta katsottaessa, tulevat nuo tähdet näkyviin. Vinkeän näköinen tuollaisella lattialla mönkivällä. :)

Joululahjoja

Viimeset pari kuukautta on sisältänyt meidän perheessä 5xflunssan, 7xab:n korvatulehdukseen, 1xtärykalvopistot ja tulehdusnesteiden poistamiset, 2xkortisonikuurin ja monta rikkonaista yötä. Kaikki muut sairastamiset jotenkin vielä menis, mutta tuon pienimmän (11 kk) kahmittua noista ab-kuureista viisi ja tärykalvopistot, on oma puolikuntoinen olo ollut hetkittäin aika kuitti. Käsitöitä on rauhassa tullut tehtyä jonkun verran (vähemmän kuin ajatteli), mutta postaaminen ei ole tullut mieleenkään. Tässä kuitenkin muutamat, jotka pääsivät paketteihin asti. 

 

Kännykkäpussi äiskälle.

...Samaan pakettiin myös kaulakoru.

Anopille kännykkäpussi. Yläpuolella kuva edestä ja alla kuva takaa.

Niin ja anopille myös kaulakoru. Siitä kuva alla. Nuo virkatut helmet ovat oikeasti hopeanharmaasta langasta virkattuja. Ipadin loistokamera vääristää värejä.

Ohjeita näihin mihinkään ei sen kummemmin ollut vaan ihan vain näpräilynä menivät. Virkattuihin helmiin löytyy toki monta ohjetta ja nuo koristeina käytetyt "pitsikukat" ovat varmaan myös jonkun mallin mukaan tehtyjä. Yhtään en nyt muista kuitenkaan muista, mistä tuo malli on. 

Flower power

Viime syksynä sain mahaa kasvatellessani lääkäriltä määräyksen ottaa rauhallisesti ja supisteluiden takia jouduin lähinnä linnoittautumaan sohvalle aika moneksi kuukaudeksi. Tuolloin tuli selväksi, että tv:n tarjonta on melko tylsää ja että netti on täynnä mitä hienoimpia käsityöideoita. Tuolloin mm. blogien maailma ja pinterest avasivat silmät kaikelle jännälle, mitä ihmiset osasivat tehdä ja tuli kova hinku todistaa, että minä kanssa.

Yksi kiehtovista ideoista olivat matot. Kangaspuut kutsuvat edelleen jossain tuolla taustalla, mutta ainakaan toistaiseksi en ole tuttavuutta kutomiseen päässyt tekemään (...vielä joskus? :) ), mutta onneksi mattoja voi tehdä myös virkaten. Paikallisesta lankakaupasta löysin kivan värisiä ontelokuteita ja pakkohan niitä oli ostaa ja päästä kokeilemaan.

Jostain syystä mikään valmis mattomalli ei innostanut vaan halusin tehdä jotain muuta. Olin virkkaillut aiemmin muutaman afrikankukan, joten näitä päätin nykertää ontelokuteesta ja yhdistää sitten jotenkin. Suunnitelma saisi muotoutua siinä tekemisen ohessa. Torstaina kävin ostamassa kuteet ja sunnuntaina matto oli jo kahta kukkaa vaille valmis. Tuolloin maha-asukki ilmoitti, että kuteen virkkaus on liikaa ja matto jäi supistelun takia tauolle, mutta nyt kesällä sain vihdoin viimeisteltyä tuon projektin. 

Mitään valmista mallia en tuohon käyttänyt vaan tosiaan nykersin afrikankukkia ja yhdistelin niitä. Afrikankukan ohjeita netti on pullollaan, mutta myöhemmin löysin myös samalla idealla tehtyyn mattoon ohjeet täältä.

Jostain muualta löysin myös vastaavaan mattoon ohjeet, mutta siinä suositeltiin yhdistämään palat ohuemmalla langalla. Itse jätin kukan viimeisen kuteen aina sen verran pidemmäksi, että sain käytettyä sitä kukkien yhdistämiseen.

Ekaksi matoksi lopputulos on 'ihan kiva' ja se ajaa asiansa tätä nykyään takkahuoneen lattialla. Uuden maton teko pyörii mielessä, mutta vasta jossain taka-alalla. Materiaalina seuraavalla kerralla tulee olemaan ontelokuteen sijasta puuvillakude, koska nyt lopputulos on mun mieleen liian muovinen. Ensi kerralla sitten fiksumpana. Ehkä joku päivä uskaltaudun ihan kangaspuidenkin ääreen. Olkoon osa vaikka seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa. :)

Korumaniaa

Mania. Se kuvaa hyvin mun käsitöiden tekoa. Innostun jostain jutusta ja se on pakko tehdä just sillä hetkellä, vaikka monta muuta juttua ois jo kesken eikä materiaalejakaan uuteen juttuun vielä olisi. Viimeisen viikon tuo buumi on ollut korut.

Kaikki sai alkunsa, kun törmäsin netissä virkatun helmen ohjeeseen ja totesin, etten olekaan koskaan koittanut. Telkkaria tuijotellessa (tai siis miehen tuijottaessa telkkaria ja minun istuessa sohvalla näpräysteni kera) noita helmiä sitten syntyikin nopeasti useampi ja illan päätteeksi yhdistelin ne koruksi ja tykästyin.

Myös pikkumieheni tykästyi kovasti äiskän koruun ja päivän kiskomisen jälkeen piti ylijääneestä helmestä ja kettinkivirkkauksesta tehdä hänelle oma tuttinauha.

(Helmien ohjeita löytyi netistä miljoona ja tuohon kettinkiin esimerkiksi Molla Millsin ohje täältä.)

Helmiä syntyi edelleen, vaikka käyttötarkoitusta ei ollutkaan. Onneksi 8vee tyttäreni ilmoitti, että hänelle kanssa, joten taas oli "syy" näpertää. Tuo sinimusta meni hänelle ja samalla kokeilulla syntyi tuo alempi keltainen koru, joka lähti ystävälle ylläriksi.

Tuo keltainen ohut lanka on kovin mun värinen, joten sitä tuli näpräiltyä kaikenlaista pitkin viikkoa. Eilen siitä syntyi sitten itselle kaulakoru ja rannekoru. Neidille tuli tehtyä ällöstä vaaleanpunaisesta muovihelminauhasta rannekoru. Neitokainen kotiutuu tänään, joten sitten näkee, kelpaako äiskän väkerrykset. Tuon neidin rannekorun ois tarkoitus mennä kolme kertaa ranteen ympäri, mutta mallin ollessa maailmalla tämäkin jää jännitetäväksi.

Noihin ei mihinkään ole sen kummempia ohjeita, mutta materiaaleista otin kuvan. Alla siis näkyy, mistä nuo ylläolevat on tehty. :)

Korumania taitaa nyt olla laantumaan päin ja helmilaatikot palaavat takaisin hyllylle. Tilalle ei tule uutta maniaa vaan seuraavan viikon kaivan kiltisti hommia sielä keskeneräisten laatikosta ja yritän saada niitä eteenpäin. Yhdet uudet langat ja puikot kyllä houkuttelisivat kovasti.. :D

Alku

Käsityöt on jännä haaste ja uteliaisuus potkii eteenpäin. Uusista jutuista on kiva innostua, mutta pitkäjänteisyyden puuttuessa toisen sukan sijaan onkin kiva aloittaa joku uusi juttu.

Tämä blogi saa toimia mulle kirittäjänä, joka haastaa tekemään myös sen toisen sukan, vaikka se onkin  jo niin kokeiltu. Tämä toimii myös eräänlaisena reseptivihkona käsitöiden maailmaan. Jos sitä vaikka joskus innostuisi tekemään jotain uudelleen. 

Ehkä tämä antaa myös jollekin muulle joskus inspiksen jättää se toinen sukka odottamaan ja kokeilla jotain uutta. 

Jos käytän jotain valmista ohjetta, merkitsen lähteen näkyviin. Pääni kuitenkin toimii pesusienimäisesti ja välillä nuo ideat pompsahtavat jostain taka-alalta mieleen eikä enää ollenkaan muista, että olisi tätä ideaa mistään poiminut. Tarkoitus ei ole omia ideoita vaan inhimillisestä hatarapäisyydestä.

Niin ja kyllä se into joskus riittää molempiin sukkiin. Tiina Seppälän Kalajoki-sukat koukuttivat kauniilla yksinkertaisuudellaan.

http://www.ravelry.com/patterns/library/kalajoki

*R*

P.S. Blogi elää ja muokkautuu vielä. Ulkoasun kanssa on vielä monta jääräystä

edessä. Tänään ideat eivät vain halua toimia. Joku sanoisi käyttäjäpohjaiseksi

häiriöksi.