Flower power

Viime syksynä sain mahaa kasvatellessani lääkäriltä määräyksen ottaa rauhallisesti ja supisteluiden takia jouduin lähinnä linnoittautumaan sohvalle aika moneksi kuukaudeksi. Tuolloin tuli selväksi, että tv:n tarjonta on melko tylsää ja että netti on täynnä mitä hienoimpia käsityöideoita. Tuolloin mm. blogien maailma ja pinterest avasivat silmät kaikelle jännälle, mitä ihmiset osasivat tehdä ja tuli kova hinku todistaa, että minä kanssa.

Yksi kiehtovista ideoista olivat matot. Kangaspuut kutsuvat edelleen jossain tuolla taustalla, mutta ainakaan toistaiseksi en ole tuttavuutta kutomiseen päässyt tekemään (...vielä joskus? :) ), mutta onneksi mattoja voi tehdä myös virkaten. Paikallisesta lankakaupasta löysin kivan värisiä ontelokuteita ja pakkohan niitä oli ostaa ja päästä kokeilemaan.

Jostain syystä mikään valmis mattomalli ei innostanut vaan halusin tehdä jotain muuta. Olin virkkaillut aiemmin muutaman afrikankukan, joten näitä päätin nykertää ontelokuteesta ja yhdistää sitten jotenkin. Suunnitelma saisi muotoutua siinä tekemisen ohessa. Torstaina kävin ostamassa kuteet ja sunnuntaina matto oli jo kahta kukkaa vaille valmis. Tuolloin maha-asukki ilmoitti, että kuteen virkkaus on liikaa ja matto jäi supistelun takia tauolle, mutta nyt kesällä sain vihdoin viimeisteltyä tuon projektin. 

Mitään valmista mallia en tuohon käyttänyt vaan tosiaan nykersin afrikankukkia ja yhdistelin niitä. Afrikankukan ohjeita netti on pullollaan, mutta myöhemmin löysin myös samalla idealla tehtyyn mattoon ohjeet täältä.

Jostain muualta löysin myös vastaavaan mattoon ohjeet, mutta siinä suositeltiin yhdistämään palat ohuemmalla langalla. Itse jätin kukan viimeisen kuteen aina sen verran pidemmäksi, että sain käytettyä sitä kukkien yhdistämiseen.

Ekaksi matoksi lopputulos on 'ihan kiva' ja se ajaa asiansa tätä nykyään takkahuoneen lattialla. Uuden maton teko pyörii mielessä, mutta vasta jossain taka-alalla. Materiaalina seuraavalla kerralla tulee olemaan ontelokuteen sijasta puuvillakude, koska nyt lopputulos on mun mieleen liian muovinen. Ensi kerralla sitten fiksumpana. Ehkä joku päivä uskaltaudun ihan kangaspuidenkin ääreen. Olkoon osa vaikka seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa. :)

Korumaniaa

Mania. Se kuvaa hyvin mun käsitöiden tekoa. Innostun jostain jutusta ja se on pakko tehdä just sillä hetkellä, vaikka monta muuta juttua ois jo kesken eikä materiaalejakaan uuteen juttuun vielä olisi. Viimeisen viikon tuo buumi on ollut korut.

Kaikki sai alkunsa, kun törmäsin netissä virkatun helmen ohjeeseen ja totesin, etten olekaan koskaan koittanut. Telkkaria tuijotellessa (tai siis miehen tuijottaessa telkkaria ja minun istuessa sohvalla näpräysteni kera) noita helmiä sitten syntyikin nopeasti useampi ja illan päätteeksi yhdistelin ne koruksi ja tykästyin.

Myös pikkumieheni tykästyi kovasti äiskän koruun ja päivän kiskomisen jälkeen piti ylijääneestä helmestä ja kettinkivirkkauksesta tehdä hänelle oma tuttinauha.

(Helmien ohjeita löytyi netistä miljoona ja tuohon kettinkiin esimerkiksi Molla Millsin ohje täältä.)

Helmiä syntyi edelleen, vaikka käyttötarkoitusta ei ollutkaan. Onneksi 8vee tyttäreni ilmoitti, että hänelle kanssa, joten taas oli "syy" näpertää. Tuo sinimusta meni hänelle ja samalla kokeilulla syntyi tuo alempi keltainen koru, joka lähti ystävälle ylläriksi.

Tuo keltainen ohut lanka on kovin mun värinen, joten sitä tuli näpräiltyä kaikenlaista pitkin viikkoa. Eilen siitä syntyi sitten itselle kaulakoru ja rannekoru. Neidille tuli tehtyä ällöstä vaaleanpunaisesta muovihelminauhasta rannekoru. Neitokainen kotiutuu tänään, joten sitten näkee, kelpaako äiskän väkerrykset. Tuon neidin rannekorun ois tarkoitus mennä kolme kertaa ranteen ympäri, mutta mallin ollessa maailmalla tämäkin jää jännitetäväksi.

Noihin ei mihinkään ole sen kummempia ohjeita, mutta materiaaleista otin kuvan. Alla siis näkyy, mistä nuo ylläolevat on tehty. :)

Korumania taitaa nyt olla laantumaan päin ja helmilaatikot palaavat takaisin hyllylle. Tilalle ei tule uutta maniaa vaan seuraavan viikon kaivan kiltisti hommia sielä keskeneräisten laatikosta ja yritän saada niitä eteenpäin. Yhdet uudet langat ja puikot kyllä houkuttelisivat kovasti.. :D

Alku

Käsityöt on jännä haaste ja uteliaisuus potkii eteenpäin. Uusista jutuista on kiva innostua, mutta pitkäjänteisyyden puuttuessa toisen sukan sijaan onkin kiva aloittaa joku uusi juttu.

Tämä blogi saa toimia mulle kirittäjänä, joka haastaa tekemään myös sen toisen sukan, vaikka se onkin  jo niin kokeiltu. Tämä toimii myös eräänlaisena reseptivihkona käsitöiden maailmaan. Jos sitä vaikka joskus innostuisi tekemään jotain uudelleen. 

Ehkä tämä antaa myös jollekin muulle joskus inspiksen jättää se toinen sukka odottamaan ja kokeilla jotain uutta. 

Jos käytän jotain valmista ohjetta, merkitsen lähteen näkyviin. Pääni kuitenkin toimii pesusienimäisesti ja välillä nuo ideat pompsahtavat jostain taka-alalta mieleen eikä enää ollenkaan muista, että olisi tätä ideaa mistään poiminut. Tarkoitus ei ole omia ideoita vaan inhimillisestä hatarapäisyydestä.

Niin ja kyllä se into joskus riittää molempiin sukkiin. Tiina Seppälän Kalajoki-sukat koukuttivat kauniilla yksinkertaisuudellaan.

http://www.ravelry.com/patterns/library/kalajoki

*R*

P.S. Blogi elää ja muokkautuu vielä. Ulkoasun kanssa on vielä monta jääräystä

edessä. Tänään ideat eivät vain halua toimia. Joku sanoisi käyttäjäpohjaiseksi

häiriöksi.